Jatkoaikatuuletusten puolesta

Koostin täksi viikoksi iltapuhteena Urheilusanomille miesten Salibandyliigan päävalmentajien kyselyn ajankohtaisista aiheista: superfinaalista, pistelaskusta ja joukkuemäärästä.

Enemmistö valmentajista (9/14) kannatti nykyistä 14 joukkueen liigaa. Tampereen liigapalaverista ja Salibandyliiton puheenjohtaja Ismo Haaponiemen haastattelusta välittyi sellainen tunnelma, ettei joukkuemäärää olla vähentämässä.

Yksittäinen finaali markkinointimallia ”super” pelataan nykyisellä päätöksellä tämän kevään jälkeen varmuudella vielä ainakin kerran. Suurin osa liigavalmentajista (11/14) ei vieläkään lämmennyt finaalisarjan poistolle. Valmentajat vastasivat finaalisarjan puolesta vahvasti urheilullisuuden kautta.

On eri asia mitata tapahtuman onnistumista yleisömäärällä, mediahuomiolla, taloudellisilla mittareilla, draamalla, tunnelmalla tai ihan jollain muulla. Tämän vuoden tapahtuman kokemuksilla on jatkon kannalta erittäin tärkeä merkitys. Nykyinen malli on taloudellisesti riskialtis, kun suurin kiinnostus lipun ostamiseen tapahtuu lähellä tapahtumaa.

Kaikista jyrkimmin esille nousi nykyinen runkosarjan pistelasku, jossa voitosta saa kaksi pistettä niin varsinaisella peliajalla kuin jatkoajallakin. Jatkoaikatappiosta ei saa pistettäkään ja pistejako jatkoajan jälkeen on mahdollinen, kuten 80-luvun lapsille on nuorena opetettu.

Liigavalmentajista nykyistä mallia kannatti vain liiganousija Steelersin pääkäskijä Jussi Sihvonen. Kaksitoista valmentajaa haluaisi ratkoa jatkoajan jälkeisen tasatilanteen rangaistuslaukauksilla.

Jatkossa Salibandyliigassa nähdään suurella todennäköisyydellä kolmen pisteen voittoja varsinaisella peliajalla, piste jatkoaikatappiosta ja rankkarit päälle. Salibandyliiton Haaponiemi vastasi, että se voi olla mahdollista jo ensi kaudella.

Muutamat liigavalmentajat olivat huolissaan nykyisestä jatkoajan kyttäilystä. Ehkä on parempi siirtää se varsinaisen peliajan lopulle yhden pisteen metsästykseen, jotta jatkoajalla voi vetää urku auki piste plakkarissa. Vahvasti näyttää siltä että taistelu säälipisteiden ylivaltaa vastaan on salibandyssa hävitty, kuten Mika Hilska Avokatsomossa kirjoitti.

Voiko peli päättyä tasan, vai onko nykymallilla katsojienkin suurin huoli jatkoajan kyttäily? ”Olympiamallilla” 4vs4 voisi olla jatkoajalla käyttöä.

Toivottavasti löytyisi ratkaisu, joka ei toisi joissain muissa lajeissa nähtyjä rankkarivoiton jälkeisiä löntystelyjä kentälle tunteikkaiden tupla tai kuitti -jatkoaikatuuletusten sijaan.

Bussin lattialla

Salibandyliigasta tulee tällä hetkellä niin paljon hyviä ja laadukkaita nettilähetyksiä, että paikan päälle peleihin tulee lähdettyä entistä harvemmin.

Lauantaina kävin Pasilassa katsomassa, kun Rauman SalBa haki tärkeät pisteet Helsingistä M-Teamin vieraana.

Liigajumbo M-Team lähti karvaan 4-5-tappion jälkeen ajamaan yöksi Jyväskylään, josta matka jatkui sunnuntai-illaksi Ouluun OLS:n vieraaksi.

OLS matkustaa bussilla kauden aikana enemmän kuin tarpeeksi. Pääkaupunkiseutulaisille taas Oulun kello 18.30 alkavat pelit ovat herkkua.

Tuli elävästi mieleen vuosien takaa makuupussissa bussin lattialla pyöritty sunnuntain ja maanantain välinen yö.

Syksy

Oli ja meni.

Syksy

Lisää satunnaisia syyskuvia vuosien varrelta

Kalaonnea

Jos on sisävesillä hienoja kalastuspaikkoja, niin Ahvenanmaan saaristossa vasta upeita paikkoja onkin.

Silverskärin suunnalla kelit olivat kohdillaan ja saarilla näkyi hienoja mökkejä.

Vähän oli kalaonneakin. Oppaana ollut Börje arvioi saadun eväkkään pitkällä kokemuksellaan vajaan parin kilon haueksi.

Taidan mennä toistekin.

Hienoja hetkiä

Suomen salibandyhistorian ensimmäinen superfinaalipäivä on nyt takana päin.

Miesten puolella koko kauden lähes näytöstyyliin läpi pelannut Classic oli suvereeni ja oikeutettu mestari. Finaalin 8-2 ei jätä selittelyille sijaa. Naisten puolella NST:n riemu mestaruudesta oli hienoa seurattavaa.

Hienoimpana yksittäisenä hetkenä minulle jäi mieleen pitkään mestaruutta jahdanneen Veli-Matti Luukon sylissä olleen Niklas-pojan kaulaan ripustettu mitali palkintojenjaossa.

Työntäyteinen päivä hujahti Pääkallo.fi:lle raportoidessa harmittavankin nopeasti. Halli täynnä sählyääliöitä, hienoja hetkiä ja mestareiden riemua pukukopissa. Jokainen tyylillään.

Tapahtuma oli hieno, mutta varmasti jäi ensi vuodeksi vielä petrattavaakin. Ihan oikeasta kauden päätöstilaisuudesta tämän viikonlopun yhteydessä olen kuullut puhuttavan.

Vielä kun joku osaisi käsikirjoittaa näihin peleihin jatkoajan.

Ihan Superfinaalissa

Tänään leikitään vaihteeksi kauan odotettu kokonainen päivä toimittajaa miesten ja naisten salibandyn Superfinaaleissa Hartwall Arenalla.

Jo naisten finaalin avauserässä nähtiin salibandyhistorian ensimmäinen videotarkistus. Ei maalia. Avauserän tunnelmia tekstimuodossa Pääkallo.fi-sivustolla.

Toisessa erässä koko ajan täyttyvää hallia kohahdutti Nina Rantalan valitettava loukkaantuminen. Toisen erän tunnelmat täältä.

Päivän ensimmäisten tuntien kolmas juttu miesten finaalin kokoonpanoista löytyy tästä.

Tästä se lähtee.

300K

Vuoden parhaat pelit

Hengeltään vuoden 2015 parhaat pelit osuivat kohdalle vuoden viimeisinä päivinä. Nykyisin Divarissa pelaavan Erä Akatemian entisten pelaajien perinteisissä (= toinen kerta) joulusählyissä oli yli 40 innokasta osallistujaa.

Melkein kaikki ilmoittautuivat mukaan vain noin vuorokauden sisällä yhden järjestäjän satunnaisen Facebook-kutsun lähettämisestä. Ison suosion myötä ensi kerralla pitänee miettiä yhden ottelun sijaan jotain turnausmuotoa.

Sinisen joukkueen valitsijakapteenina itse peli päättyi 4-5-tappioon, vaikka ensimmäiset jopa liigatason kiinnitykset Petri Ikonen (nykyisin Erä), Ville Mäenpää (Erä Akatemia), Teemu Venäläinen (Indians), Aapo Kakkola (Erä Akatemia) ja Lauri Westerholm (Indians) antoivat mielestäni luvan odottaa jotain aivan muuta.

Tapahtumaan ilmoittautuneiden ex-akatemialaisten draftaamisessa oli omat pohdintansa, mutta kaikista tärkeimpänä oli kuitenkin vanhojen pelikavereiden näkeminen kerran vuodessa saunomisella ryyditettynä. Näkyvimmät pelaajat palkittiin kieli poskella, totta kai.

Ilman tällaisia tapahtumia nykyisen nuorentuneen joukkueen pelaajat jäisivät varsin tuntemattomiksi. Koolla oli myös paljon potentiaalisia katsojia nykyisen joukkueen peleihin.

Moni joukkue vastaavia pelejä jo säännöllisesti pelaakin. Tämä on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen ja helposti järjestettävissä oleva tapahtuma kaikille muillekin joukkueille lajista ja sarjatasosta riippumatta.

Erä Akatemia joulu 2015

Kesä 2015 kuvina

Kesä 2015 kuudessa kuvassa ja kuudessa sekunnissa käsiteltynä.

Se on siinä.

Yksi ura päätökseen

Urheilukausien päättymiset aiheuttavat aina erityistä pohdittavaa. Jollain on tyhjä olo, toisella ennen ottelua liian täysi. Takki on ollut auki, jollain visusti kiinni.

Salibandyssa yksi pitkistä urista päättyi Pasilassa SSV:n ja Tapanilan Erän väliseen pronssiotteluun. Liigaa pelaa ensi kaudella taas yksi kokenut pelaaja vähemmän. Muutama muu kertoi vielä pohtivansa lopullista päätöstä.

Yksitoista kautta Salibandyliigassa pelannut Jani Helenius kertasi Pasilan Urheilutalon matolla tunteikkaasti pelanneensa uransa viimeisen ottelun.

– Olen saanut lajilta paljon, hienoja ystäviä ja muuta, Helenius herkistyi.

– Fiilikset ennen peliä olivat kaksijakoiset. Hallille oli erittäin spesiaalia tulla, kun tuntee paljon väkeä molemmista joukkueista, Helenius pohti.

SSV:n valmentaja Markus Huhtimo tiivisti osuvasti:

– Pelimiehiä ei ole liikaa ja hän on yksi niistä.

Haastattelu kokonaisuudessaan Pääkallo.fi-sivustolla.

SSV-hyökkääjä päätti mittavan uransa pronssiotteluun: ”Olen saanut lajilta paljon”