Kalaonnea

Jos on sisävesillä hienoja kalastuspaikkoja, niin Ahvenanmaan saaristossa vasta upeita paikkoja onkin.

Silverskärin suunnalla kelit olivat kohdillaan ja saarilla näkyi hienoja mökkejä.

Vähän oli kalaonneakin. Oppaana ollut Börje arvioi pitkällä kokemuksellaan tämän vajaan parin kilon haueksi.

Taidan mennä toistekin.

Hienoja hetkiä

Suomen salibandyhistorian ensimmäinen superfinaalipäivä on nyt takana päin.

Miesten puolella koko kauden lähes näytöstyyliin läpi pelannut Classic oli suvereeni ja oikeutettu mestari. Finaalin 8-2 ei jätä selittelyille sijaa. Naisten puolella NST:n riemu mestaruudesta oli hienoa seurattavaa.

Hienoimpana yksittäisenä hetkenä minulle jäi mieleen pitkään mestaruutta jahdanneen Veli-Matti Luukon sylissä olleen Niklas-pojan kaulaan ripustettu mitali palkintojenjaossa.

Työntäyteinen päivä hujahti Pääkallo.fi:lle raportoidessa harmittavankin nopeasti. Halli täynnä sählyääliöitä, hienoja hetkiä ja mestareiden riemua pukukopissa. Jokainen tyylillään.

Tapahtuma oli hieno, mutta varmasti jäi ensi vuodeksi vielä petrattavaakin. Ihan oikeasta kauden päätöstilaisuudesta tämän viikonlopun yhteydessä olen kuullut puhuttavan.

Vielä kun joku osaisi käsikirjoittaa näihin peleihin jatkoajan.

Ihan Superfinaalissa

Tänään leikitään vaihteeksi kauan odotettu kokonainen päivä toimittajaa miesten ja naisten salibandyn Superfinaaleissa Hartwall Arenalla.

Jo naisten finaalin avauserässä nähtiin salibandyhistorian ensimmäinen videotarkistus. Ei maalia. Avauserän tunnelmia tekstimuodossa Pääkallo.fi-sivustolla.

Toisessa erässä koko ajan täyttyvää hallia kohahdutti Nina Rantalan valitettava loukkaantuminen. Toisen erän tunnelmat täältä.

Päivän ensimmäisten tuntien kolmas juttu miesten finaalin kokoonpanoista löytyy tästä.

Tästä se lähtee.

300K

Vuoden parhaat pelit

Hengeltään vuoden 2015 parhaat pelit osuivat kohdalle vuoden viimeisinä päivinä. Nykyisin Divarissa pelaavan Erä Akatemian entisten pelaajien perinteisissä (= toinen kerta) joulusählyissä oli yli 40 innokasta osallistujaa.

Melkein kaikki ilmoittautuivat mukaan vain noin vuorokauden sisällä yhden järjestäjän satunnaisen Facebook-kutsun lähettämisestä. Ison suosion myötä ensi kerralla pitänee miettiä yhden ottelun sijaan jotain turnausmuotoa.

Sinisen joukkueen valitsijakapteenina itse peli päättyi 4-5-tappioon, vaikka ensimmäiset jopa liigatason kiinnitykset Petri Ikonen (nykyisin Erä), Ville Mäenpää (Erä Akatemia), Teemu Venäläinen (Indians), Aapo Kakkola (Erä Akatemia) ja Lauri Westerholm (Indians) antoivat mielestäni luvan odottaa jotain aivan muuta.

Tapahtumaan ilmoittautuneiden ex-akatemialaisten draftaamisessa oli omat pohdintansa, mutta kaikista tärkeimpänä oli kuitenkin vanhojen pelikavereiden näkeminen kerran vuodessa saunomisella ryyditettynä. Näkyvimmät pelaajat palkittiin kieli poskella, totta kai.

Ilman tällaisia tapahtumia nykyisen nuorentuneen joukkueen pelaajat jäisivät varsin tuntemattomiksi. Koolla oli myös paljon potentiaalisia katsojia nykyisen joukkueen peleihin.

Moni joukkue vastaavia pelejä jo säännöllisesti pelaakin. Tämä on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen ja helposti järjestettävissä oleva tapahtuma kaikille muillekin joukkueille lajista ja sarjatasosta riippumatta.

Erä Akatemia joulu 2015

Kesä 2015 kuvina

Kesä 2015 kuudessa kuvassa ja kuudessa sekunnissa käsiteltynä.

Se on siinä.

Yksi ura päätökseen

Urheilukausien päättymiset aiheuttavat aina erityistä pohdittavaa. Jollain on tyhjä olo, toisella ennen ottelua liian täysi. Takki on ollut auki, jollain visusti kiinni.

Salibandyssa yksi pitkistä urista päättyi Pasilassa SSV:n ja Tapanilan Erän väliseen pronssiotteluun. Liigaa pelaa ensi kaudella taas yksi kokenut pelaaja vähemmän. Muutama muu kertoi vielä pohtivansa lopullista päätöstä.

Yksitoista kautta Salibandyliigassa pelannut Jani Helenius kertasi Pasilan Urheilutalon matolla tunteikkaasti pelanneensa uransa viimeisen ottelun.

– Olen saanut lajilta paljon, hienoja ystäviä ja muuta, Helenius herkistyi.

– Fiilikset ennen peliä olivat kaksijakoiset. Hallille oli erittäin spesiaalia tulla, kun tuntee paljon väkeä molemmista joukkueista, Helenius pohti.

SSV:n valmentaja Markus Huhtimo tiivisti osuvasti:

– Pelimiehiä ei ole liikaa ja hän on yksi niistä.

Haastattelu kokonaisuudessaan Pääkallo.fi-sivustolla.

SSV-hyökkääjä päätti mittavan uransa pronssiotteluun: ”Olen saanut lajilta paljon”

Vuoden salibandyhetki

Joulukuun Göteborgin MM-kisojen kuvia selatessa tulin pohtineeksi vuoden 2014 mieleenpainuvinta salibandyhetkeä.

Kuten Urheilusanomiin jo vuoden lopussa kirjoitin, niin parhaiten mieleeni on jäänyt Tero Tiitun ja Mika Kohosen halaus Ruotsille niukasti hävityn MM-finaalin jälkeen.

Vaikka he eivät itse sitä ääneen sanoneetkaan, niin yhteensä peräti 305 maaottelun kaksikko nähtiin MM-kisoissa samassa kentällisessä mahdollisesti viimeistä kertaa.

Turnausta tutun ammattimaisesti medialle purkaessa Tiitun silmänurkka kostui, ja Kohosen käsi tarttui spontaanisti pitkäaikaisen ystävänsä olalle.

Karvaan 2-3-tappion jälkeen Suomen kaikkien aikojen kokenein maajoukkueduo tuki toisiaan ihailtavalla tavalla.

Tero Tiitu ja Mika Kohonen.

Tero Tiitu ja Mika Kohonen.

Ihan finaalissa

Suomi on MM-finaalissa. Tshekki nurin välierässä 6-3. Mukavasti suomalaisia hallissa. Ehkä kymmenen metriä pääsee kävelemään ennen kuin joku vetää hihasta.

Suomen välierässä vajaat 9000 katsojaa. Tätä kirjoittaessa käytävillä ja kisatorilla odotellaan välierää Ruotsi-Sveitsi. Hyvä pöhinä, huomisesta MM-finaalista tulee huikea näytelmä.

Eero Kosonen siirsi pelin jälkeen heti katseensa jo huomiseen MM-finaaliin. Onpahan kivaa paiskia vaihteeksi isolla porukalla juttuja kehiin (www.paakallo.fi).

Eero Kosonen

Eero Kosonen

Eläkeläiset reissussa

Helsinki-Vantaan lentokentällä ei näkynyt niin paljon sinivalkoisiin pukeutuneita faneja kuin koripallon tai lentopallon MM-kisojen alla.

Yksittäisiä liigapelaajia siellä täällä, muutamia junioripelaajia ja jokunen Suomi-paita. Lauantaiaamunakin toki Suomen iltapäivän välierään ehtii.

Työviikon päätteeksi päädyin keskustelemaan entisten liigatuomareiden kanssa, joiden mukaan ”eläkeläiset ovat lähteneet reissuun”. Tämä kaksikko muuten vihelsi Göteborgissa, kun Suomi voitti ensimmäistä kertaa opiskelijoiden maailmanmestaruuden.