Arkisto: HIFK:n viimeisen liigakauden sotkut

Helsingin IFK on tekemässä paluuta miesten salibandysarjoihin, kun SC Sählyn tilalle tulevan kauden kakkosdivariin on nimetty HIFK. SC Sählystä ja Gospel Teamista yhdistyvästä joukkueesta ei ole takavuosien HIFK:hon juuri muuta yhteistä kuin nimi. Muutamalla pelaajista on taustaa HIFK:n junnuista. Pääsyy yhdistymiseen on SC Sählyn puuhamiehen Misa Saarenojan kyllästyminen joukkueensa pyörittämiseen lähes yksin.

Neljän tunteita herättävän kirjaimen paluu salibandykaukaloihin sai minut selailemaan vanhoja arkistoja HIFK:sta kirjoittamistani jutuista. Paljon on sattunut ja tapahtunut. Pelkästään HIFK:n toistaiseksi viimeisin liigakausi oli täynnä tapahtumia. Oheinen pitkä juttu on julkaistu edesmenneessä Pääkallo.fi-lehdessä keväällä 2008.

Paidasta asiaa

Jan Lehmussola ja Yrjö Taajamaa tunnetaan kaksikkona joka veti HIFK:n toistaiseksi viimeiseen liigaotteluun päälle omatekoiset t-paidat, joihin oli tussattu teksti: ”Kiitos Jouni”. Laji-ihmiset arvasivat, että paidan viesti oli osoitettu seuran toiminnanjohtaja Jouni Ritarille, mutta kaksikko ei ole aiemmin paljastanut, mitä kyseinen viesti oikein tarkoitti. He tekevät sen nyt. (huhtikuussa 2008)

”Solan” ja ”Ykän” kauden viimeisen pelin paitaepisodin jälkeen Ritari avautui Pääkallo.fi:n nettisivuilla oikein urakalla kysymättä niiden viestistä tarkemmin pelaajilta.

– Halusimme herättää paidoilla keskustelua ja siinä onnistuimme. Ihmettelen, miksi paidat käännettiin heti negatiiviseksi asiaksi, se on muiden juttu. Ajatuksena oli lopettaa ura tähän kauteen ja ihan hyvin olisin voinut kiittää menneistä vuosista, mitä tutut kyselivätkin. Ilmeisesti paidat osuivat maaliin, kun Ritarin piti heti kommentoida niitä ilman keskustelua meidän kanssa ottelun jälkeen, kertoo kauden jälkeen vielä Nokian KrP:n tarjoukseen tarttunut Lehmussola.

Paitojen tavoitteena oli antaa viimeinen herätys seuralle. Koko joukkueen piti vetää omatekoiset paidat päälle, mutta lopulta sen tekivät kolme kautta seuraa edustanut kapteeni Lehmussola ja pitkäaikainen HIFK-pakki Taajamaa.

”Kausi pahin floppi ikinä”

Kaksikko on kunnioittanut sopimustaan ja aiemmin julkisuudessa on ollut vain yksi, Ritarin antama tunneryöppy tapahtuneesta. Pelaajat kertovat, että paitojen päälle laittaminen ei ollut hetken mielijohde.

– Viimeistä kolmea vuotta kun katsoo, niin tämä kausi oli pahin floppi, mitä olen ikinä kokenut. Kolme vuotta mentiin aivan päin persettä. Ajallisesti se on ihan älytön määrä, mitä laitoin peliin, Lehmussola puhkuu.

Kaksikon puhemiehenä toimiva Lehmussola kertoo pelaajien olleen seurassa viime vuodet täysin yksin.

– Kun ajattelee pelaajien päivärytmiä ja omaa rytmiä, niin pelaajat antavat seuralle 90 prosenttia vapaa-ajasta. Silti arvostus pelaajia kohtaan on täysin nolla. HIFK:ssa vain ne harvat tähtipelaajat ovat niitä hyviä jätkiä. (Markus) Olkkonenkin oli fiksu, kun lähti Turkuun, Lehmussola pamauttaa.

Molemmat ihmettelevät edellisessä lehdessä olleita Iiro Parviaisen kommentteja, jossa seuran entinen valmentaja purnasi muun muassa pelaajien omista lomista.

– Niitä taisi olla kahdella pelaajalla ja nekin oli sovittu sopimusta tehtäessä. Jos Aroa ei olisi potkittu pihalle, meillä ei olisi ollut mitään ongelmaa pelaajien määrän kanssa. Lisäksi Mäki ja Korhonen laitettiin pihalle kesken kauden ja sitten valitetaan jostain lomista, Lehmussola ihmettelee.

A-junioritkin kieltäytyvät

Molemmat myöntävät, että pidemmällä aikavälillä HIFK ei ole toiminut kovinkaan suunnitelmallisesti.

– Ei ole ollut mitään monen vuoden projektia. Taustoilla oli vain ”Jokke” (Ritari), kun Tom Sandellkin oli poissa. Sitten mietitään, mistä se johtuu, että seuraan ei tule ketään, Lehmussola heittää.

Kaksikon lisäksi viimeisen kolmen vuoden aikana joukkueen avainpelaajista ei ollut jäljellä juuri muita kuin SB Prosta tulleet Halosen veljekset Pasi ja Petri.

– On ollut vain turhia lupauksia. Tosiasioita on peitelty, eikä asioista ole puhuttu. Seuran vetämisen pitäisi olla monen henkilön työ, mutta nyt on ollut vain yksi henkilö joka paikalla.

HIFK on monta viime kautta lähtenyt sarjaan ”kasvattamaan junioreita”. Suurin syy tähän on ollut se, että seuraan ei ole ollut tulijoita.

– A-junioreissakin on sällejä, jotka eivät halua tulla liigarinkiin, kun heitä pyytää. Sekin kertoo jo jotain.

Lupaukset kauden alla

Paitaepisodikauden alkuun kasautui Ykän ja Solan mukaan kuitenkin poikkeuksellisen suuria ongelmia. Puheet ja teot eivät viime vuosien tapaan käyneet yksiin, mutta nyt ongelma oli moninkertainen.

– Monen vuoden strategiaa tai henkilökohtaisia valmennusohjelmia ei näkynyt. Kuntovalmennus ei ollut ohjattua, ei määritelty tavoitteita, ei keskusteltu ja seurajohdolla oli ylimielinen asenne, Lehmussola luettelee.

Pelaajat olivat jo kesällä erittäin epätietoisia joukkueen meiningistä. Lisäksi Tommi Aro ja Kim Karjalainen laitettiin pihalle.

– Joukkueelle kerrottiin, että heidän harjoittelumotivaatio oli huono. Luvattiin mahtavia pelimiehiä, mutta missä ne olivat? Usko oli mennyt jo ennen kautta. Laitapoikinakin oli vaahtosammuttimen kokoisia junnuja ja oikein säälitti niiden puolesta. Eiväthän ne jaksaneet edes nostaa laitoja, mutta kun sinnekään ei muita saatu, Lehmussola latelee pettyneenä.

Joukkue harjoitteli pienessä Merihaan palloiluhallissa, eikä liiga-areenallaan Pasilan Urheilutalolla.

– Ei missään nimessä liigatasoa. Kotikentällä Pasilassa oli treenit vain silloin tällöin. Meidän piti mennä turnauksiin Ruotsiin ja muualle. Kerran käytiin Tampereella turnauksessa. Ja pari treenipeliä pelattiin kakkosdivarin M-Teamia vastaan.

HIFK:n uusi organisaatio

Lehmussolan mukaan myös Iiro Parviaisen valmennustyylissä oli toivomisen varaa.

– Joukkueella ei ollut pelitapaa, eikä pelaajille annettu ohjeita. Harjoitukset olivat ala-arvoisia. Luottopelaajat saivat peliaikaa, vaikka eivät olleet treeneissä ja siitä tuli kitinää. Itse olin erittäin kypsä Iiroon, Lehmussola sanoo joukkueen alkukaudesta.

– Valmennus taas syytti pelaajia treenaamattomuudesta. Meitä syytettiin, lyötiin, sorrettiin ja nuori jengi hävisi.

Lehmussolan kritiikistä huolimatta joukkueen suurin kiista oli kuitenkin Parviaisen ja Ritarin välillä. Se jatkui koko syksyn.

– Iiro kritisoi seuraa ja johto sanoi että ei ole resursseja, harjoitusvuoroja ynnä muuta. Loppujen lopuksi valmennus kiinnostui vain seurajohdon erottamisesta. Parviainen veti pelaajat siihen mukaan, mistä keskittyminen kärsi ihan täysin. Kenelläkään ollut todellista hajua, mikä on totta ja mikä ei. Todellisuus hävisi.

Kapteenina Lehmussola tunsi vastuunsa ja laittoi itsensä peliin. Hän teki pitkiä sovitteluja molempien kanssa ja ennen joulua ehdotuksen uudesta organisaatiosta.

– Siitä sovittiin pelaajien kanssa ja kaikille muille se kävi paitsi Iirolle. Kaikki jatkui taas samalla lailla, Lehmussola manaa pettyneenä.

– Olen sanonut Jokelle monta kertaa, että seura on kuin yritys. Silloin kun johtoa kohtaan on luottamuspula, sinne pitää vaihtaa uusia ihmisiä.

Lehmussola raottaa myös pitkään pähkäiltyjä suunnitelmiaan auttaa seuran pelastamisessa. Hänen mukaansa uusi organisaatioehdotus olisi ollut oiva ratkaisu tervehdyttää seuran taustatoiminta ennen divariin tippumista.

– IFK:lle piti muodostaa uusi hallitus ja erkauttaa edustusjoukkue junnuista. Edustukselle olisi tullut oma hallitus, jota olisi vetänyt valittu johtoryhmä. Jokkekin olisi suostunut siirtymään enemmän taustalle, mutta Parviaiselle se ei käynyt. Se olisi ollut ratkaisu, millä seura olisi mennyt eteenpäin.

Kuukausi heitteillä

Organisaatiomuutoksia vastaan ollut Parviainen jätti seuran joulukuussa terveydellisistä syistä. Hän kritisoi myös kovin sanoin pelaajien huonoa sitoutumista ja harjoittelumotivaatiota. Hän avautui niistä myös Pääkallo.fi:n 1/2008-numerossa.

– Meillä ei ollut treenejä ja syyt vieritettiin pelaajien niskaan. Jos pelaajat olivat aiemmin olleet yksin, niin Iiron lähdön jälkeen ainakin oltiin yksin. Ritari sanoi silloin vain, että ”kapteenisto vetää treenit”, Lehmussola ihmettelee liigaseuran toimintaa.

Sola teki työtä käskettyä ja suunnitteli harjoitukset töiden ohella. Hän ajatteli että taistellaan, vaikka jaksaminen alkoi loppua. Ei ihme että väsymys alkoi painaa, sillä päivätyönsä lisäksi Lehmussola tajusi olevansa samaan aikaan pelaaja, kapteeni ja valmentaja. Lisäksi kotona huomiota kaipasi vaimon lisäksi puolivuotinen vauva. Tutut sanoivat, että hänen kannattaisi sanoa itsensä irti joukkueesta, mutta hän jatkoi puurtamista.

– Seurajohto ei saanut kuukauteen mitään aikaan. Joukkueessa ei ollut liideriä ja peliajasta tuli purnausta, Lehmussola muistelee joulu-tammikuuta.
– Miksi joudutaan tilanteeseen, missä liigajoukkue on kuukauden ilman valmentajaa? Brändin pitäisi puheiden mukaan olla niiiin hyvä, eikä ketään tule. Jo sekin kertoo, että jotain pitää olla todella huonosti, Lehmussola sanoo.
– Itse asiassa Joken suosikkislogan ainakin pelaajapalkkioita kyseltäessä oli, että ”HIFK on brändi joka ei myy”, Taajamaa korjaa vierestä.

HIFK tippui lopulta suoraan Happeen selviydyttyä karsintapaikalle, mistä se säilytti liigapaikkansa.

– Kelaa, jo joulutauolla mietittiin, että joko karsitaan tai tiputaan suoraan. Ei me ansaittu paikkaa liigassa ja oikeus voitti, Lehmussola sanoo

Vuosikymmenen alku

Takana on myös menestystä. HIFK voitti ensimmäisellä VFT-fuusion jälkeisellä kaudella 1999-2000 Suomen mestaruuden. Joukkueen pelaajabudjetti oli tuolloin vedetty rankasti yläkanttiin, mitä Ritarikin muisteli divariin tippumisen jälkeen.

– Matilaisen jäljiltä paljastui aikamoinen vyyhti. Oli hirveästi maksamattomia laskuja, ylimitoitettuja pelaajasopimuksia ja kaikkea muuta. Matilainen sai lähteä ja minulle ja Topille (Tom Sandell) jäi käteen joukkue, Ritari sanoi.

Niiden seurauksena tulivat HIFK:n ensimmäiset suuret vaikeudet, jonka jälkeen se voitti kuitenkin vielä seuraavana vuonna Euro cupin ja SM-pronssin 2003. Viimeiset vuodet Ritari on vetänyt palettia lähes yksin, kun Topikin ilmoitti lähtevänsä seurasta viime syksynä.

– Viime vuosina Topia ei juurikaan näkynyt, Taajamaa sanoo.

Teepaitakaksikon ja HIFK:n tulevaisuus?

Lehmussolan piti lopettaa uransa viime kauteen. Viimeisestä HIFK-kaudesta jäi niin huono maku ja Nokialta tuli niin hyvä tarjous, ettei hän vielä malttanutkaan lopettaa. Ainakin ensi kaudella Sola kulkee Kai Ahlstedtin kyydissä Nokialle. Ykä sen sijaan pitänee välivuoden salibandysta. HIFK:n taustoille paluuta tehnyt Tom Sandell ehti jo maaliskuussa IS Veikkaajassa julistaa, että HIFK nousee ensi kaudella liigaan ja voittaa mestaruuden 2010.

– Lukemistani Topin jutuista on tullut kylmä hiki. Harmittaa, että siellä ei ole opittu mitään. Seuran pitäisi ehdottomasti puhdistaa pöytä. Vaihtaa sinne täysin uudet ihmiset, kaikki, Lehmussola neuvoo.

Kieltämättä kontrasti vuoden 2010 mestaruudesta Ritarin Lehmussolalle ja Taajamaallekin lähettämiin tekstiviestikyselyihin ”Ketkä haluavat jäädä” on suuri.

– Viime kauden jälkeen arvostus tätä lajia kohtaan kasvoi niin paljon, että se oli se syy miksi heitin sen paidan päälle viimeiseen peliin. Näin tuskaista kautta ei ole ollut ikinä, Lehmussola lopettaa.

—————————————————————————
”Aina kaikki saatu hoidettua”

Huhtikuun loppupuolella (2008) haastateltu Jouni Ritari vastaa kritiikkiin muun muassa rästimaksuista.

– Neljä-viisi kautta ollaan menty reilusti kädestä suuhun. Joitain laskuja on maksettu kesällä, mutta joka kausi on kuitenkin lopulta kuitattu nollille, Ritari vastaa kysymykseen HIFK:n taloudellisesta tilanteesta.

– Emmehän me olisi pelanneet liigassa, jos jotain laskuja olisi rästissä. Säännötkin sen estäisivät, Ritari viittaa liigalisenssin ehtoihin.

Pitkään HIFK:ssa mukana ollut Ritari ei jatka edustusjoukkueen taustoilla enää ensi kaudella.

– Kokisin ja toivon niin, että homma jatkuu hyvissä käsissä. Nyt on hyvä aika huilata, eikä minulla oikein aikakaan riittäisi, kun on omat haasteet siviilissä.

– Myönnän, että helppoa ei ole ollut, mutta kaikki on saatu hoidettua. Niin hoidetaan nytkin, Ritari lupaa.

Juttu on julkaistu edesmenneessä Pääkallo.fi-paperilehdessä keväällä 2008.

2 kommenttia

  1. D-junnu kirjoitti:

    Entisenä HIFK-juniorina tämä episodi harmitti erittäin paljon. Nyt otan hyvillä mielin tämän uutisen vastaan. Liigasta putoamisen jälkeen junioreissakin kaikki alkoi mennä päin honkia, joka johti usean joukkueen hajoamiseen. Muistaakseni HIFKillä nyt 3 juniorijoukkuetta.. Uuteen nousuun? Toivottavasti.

    Löytyisikö näistä kyseisistä ”Kiitos Jouni” -paidoista muuten kuvaa mistään?

  2. ifk kirjoitti:

    Ifk on nyt oikein johdettu ja innokkaat,osaavat ja ifk:lle vihkiytyneet ihmiset on tekemässä uutta nousua kärsivällisesti.

Kommentoi