Sveitsin liiga rohmuaa suomalaispelaajia – miksi?

Sveitsin liigajoukkueet ovat kukin vuorollaan julkaisseet runsaasti suomalaispelaajien sopimuksia pitkin kesää. Alkavalla kaudella Sveitsin liigassa pelaa enemmän suomalaisia kuin koskaan aikaisemmin. En oikein tiedä itkeäkö vai nauraa. Mietitäänpä tarkemmin.

Sveitsissä pelaamisen vahvana houkuttimena on omien sopimusneuvotteluiden hoidosta riippuen se, että Sveitsissä pääsee usein keskittymään Suomea paremmin pelaamiseen. Joka päivä ei tarvitse raataa kahdeksan tunnin työpäivää.

Varsin yleistä on olla töissä esimerkiksi ”60-prosenttisesti”. Vaikka osa meneekin töiden suhteen lähes puolivaloilla, niin ihan sitä se ei tarkoita. Tässä tapauksessa se voi tarkoittaa esimerkiksi kolmipäiväistä työviikkoa tai tuntimääräisesti lyhennettyjä päiviä.

Muuton jälkeen alkukuukaudet odotellaan, saako joukkue hommattua töitä. Tutustutaan maisemiin, opetellaan kieltä, ihmetellään saadun sälän määrää, kuunnellaan harjoituksissa joukkuekavereiden jo osaamia suomalaisia fraaseja, tallustellaan vuorilla ja mietitään mikä auto Suomeen kannattaa tuoda.

Jos todella hyvin käy, niin jostain löytyy omaa alaa vastaavaa työtä. Suurimmalle osalle tarjotaan hanttihommia, joiden ohessa vapaaksi jääneellä ajalla panostetaan salibandyyn. Tai ainakin pitäisi panostaa.

Monesta seurasta luvataan asunto ja usein autokin käyttöön. Bensat joutuu todennäköisesti maksamaan itse, jos joukkueella on kokemusta tshekkipelaajista, jotka ovat täräyttäneet loma-aikoina kotimaahansa. Kun nämä menot karsitaan normaalista arjesta ja muistetaan Suomea korkeampi palkkataso ja alhaisempi verotus, niin käteen pitäisi vähemmälläkin työnteolla jäädä enemmän rahaa kuin Suomessa.

Paras ratkaisu sveitsiläisseuroille ovat yhdessä matkustavat sinkkumiehet. Silloin kahdelle suomalaiselle pitää hankkia vain yksi asunto. Se on lähes sama kuin ostaa housut ja saa toisen lahkeen kaupan päälle.

Viime vuosina olen pyrkinyt reissaamaan Sveitsiin noin kerran vuodessa ja ymmärrän suomalaisten halun lähteä kokemaan jotain uutta. Suomessa samojen pelaajien kohtaaminen ja pelipaikkojen kiertäminen puuduttaa, mutta ulkomailla jokainen vieraspelimatkakin on uusi kokemus. Sveitsissä pelimatkat ovat lisäksi paljon lyhyempiä kuin Suomessa ja Ruotsissa.

Itsekin Ruotsin alasarjoissa parina kautena harjoitelleena ja yhden vajaan kauden pelanneena voin sanoa, että ulkomailla pelaaminen oli hemmetin hauskaa. Melkein verrattavissa pidennettyyn Uppsalan-turnaukseen. Sveitsissä ei tarvitse edes varoa keltatakkisia miehiä, kun katsojat vetävät peleissä viiniä ja polttavat usein hallissa röökiäkin.

Nyt kun Markus Olkkosenkin sopimus Alligator Malansiin julkaistiin, niin suomalaisten määrä liigassa kasvoi jo 22 pelaajaan ja 3 valmentajaan. Olisi mielenkiintoista tietää, millä perustein sveitsiläisjoukkueet pelaajia Suomesta hakevat. Tulevalle kaudelle Sveitsiin siirtyi muutama lopettamistakin pohtinut pelaaja.

TPS-valmentaja Perttu Kytöhongan mukaan Mikko Hautaniemikin oli avoimesti puhunut motivaatiovaikeuksistaan, eikä seuran tiedotteen mukaan ainakaan huhtikuussa löytynyt kipinää harjoitteluun.

En tiedä kertooko se Sveitsin liigan vai sinne siirtyneiden suomalaispelaajien tasosta, mutta yhdeksi joukkueeksi muodostettuna näiden 22 pelaajan ja kolmen valmentajan ryhmällä taisteltaisiin tosissaan NLA-liigan mestaruudesta.

Alla on listaus tulevalla kaudella Sveitsin liigassa pelaavista suomalaisista. Lista on huomattavan pitkä, kun esimerkiksi nopeammin kieltä oppivien ruotsalaispelaajien määrä liigassa jää alle kymmenen.

Kaikkien Suomen sarjoista siirtyneiden (13) perään on merkitty sulkuihin seura josta pelaaja siirtyy.

Sveitsin liigan suomalaiset kaudella 2011-2012:

Wiler-Ersigen (3): Olli Oilinki, Esa Jussila ja valmentaja Heikki Luukkonen
Alligator Malans (3): Markus Olkkonen (Oilers), Patrick Wardi (Oilers) ja valmentaja Akseli Ahtiainen (Oilers)
Grasshoppers (2): Lauri Kapanen (Erä) ja Otto Moilanen
Tigers Langnau: -
Chur Unihockey (3): Kari Koskelainen, Jani Helenius ja Tommi Kivilehto
Waldkirch St. Gallen (2): Petri Väänänen (Josba) ja Jarkko Kumpulainen
Floorball Köniz: -
UCH Uster (2): Teemu Häkkinen (Classic) ja Simo Korteniitty (Classic)
Zug United (5): Petri Manninen (SPV), Ville Pätynen, Jaakko Hautamäki (TPS), Hannes Kari (FBC Turku) ja apuvalmentaja Juha Leinonen
Kloten (1): Kara Tilhe (Koovee)
Rychenberg (3): Mikael Lax (SSV), Mikko Hautaniemi (TPS) ja Jukka Kinnunen
UHC Grünenmatt (1): Jarmo Eskelinen

= 25 suomalaista (22 pelaajaa ja 3 valmentajaa)

9 kommenttia

  1. Kaitsu kirjoitti:

    Olisin mielelläni halunnut lukea mielipiteesi siitä, kumpi on saaja ja kumpi maksaja. Sveitsin liiga saa huippupelaajia liigaansa, joka ei ilmeisesti tasoltaan ole kovin hyvä. Pelaajat saavat pelaamisestaan paremman korvauksen, mutta luopuvat samalla mahdollisuudesta pelata parempitasoisia pelejä kotimaassa ja samalla pelaavat rooleissa, joihin kyvyt eivät kotikaukaloissa riittäisi… Voittaako pelaaja lopulta?

  2. Tirsa kirjoitti:

    Hyvä kysymys, johon toivottavasti muutkin ottavat kantaa. Sveitsiläiset ovat vuosien saatossa oppineet paljon suomalaisilta ja ruotsalaisilta, mutta mikäli Suomesta värvääminen vielä 2010-luvulla jatkuu kiihtyvänä, niin Sveitsin liigan kannattaisi tosissaan harkita rajoituksia ulkomaalaispelaajien määrään. Silloin kun Suomesta aletaan kärräämään maahan divarimiehiä, niin pitäisi miettiä, eikö maasta tosiaan löydy kehityskelpoisia junioripelaajia vastaaviin rooleihin.

    Pelaajien osalta tätä pitäisi tarkastella tapauskohtaisesti, esimerkiksi pelaajan jatkosuunnitelmien mukaan. Pelillisesti maajoukkuetason pelaajat saavat kovempia haasteita Ruotsista, jonne rohkaisisin suomalaispelaajia vielä enemmän lähtemään. Toisaalta maajoukkuetason pelaajat saavat Sveitsissä jo lähtökohtaisesti enemmän vastuuta, mistä voi olla hyötyä monelle. Olisiko Kari Koskelainen ollut lähempänä MM-paikkaa jossain muualla pelatessaan?

    Oma lukunsa ovat kotimaassa pelaamiseen kyllästyneet pelaajat, jotka voittavat omalle salibandyuralleen jatkoaikaa lähtemällä Sveitsiin. Kun on käynyt naapurissa kylässä, oma kotikin saattaa tuntua taas paremmalle. Frangeillakin on merkityksensä, mutta kokemusta ja kielenoppimista ei voi mitata rahassa. Vielä en ole tavannut yhtään pelaajaa, joka sanoisi, ettei Sveitsiin kokemuksen puolesta kannata lähteä.

  3. Jori kirjoitti:

    Lisäksi Sveitsin divarit rohmuaa suomalaispelureita. Harvat tosin vuotta kauempaa käkikellomaassa pelailevat.
    Tämä on salibandyn nykyajan trendi.

    Olisi mielenkiintoista saada listaus myös alasarjapelaajista jotka Sveitsin maalla leipäänsä tienaavat

  4. Aleksi kirjoitti:

    Minusta kiinnostavaa olisi myös tietää, miksi väkeä ei tule Suomeen kovinkaan paljon? Luulisi että Salibandyliigaan alettaisiin pikkuhiljaa ostaa muutamia ulkomaisia täsmäaseita esim. Ruotsista. Vai onko Suomen seuroilla tosiaan asiat niin huonosti etteivät ne saa houkuteltua ulkomaisia pelaajia riveihinsä? Yritetäänkö sitä edes?

  5. Tirsa kirjoitti:

    Niin, ei kai pidä puhua ostamisesta vaan kentän ulkopuolisten asioiden järjestelystä niin että pelaaminen onnistuu. Ruotsalaisia ei ikävä kyllä ole hirveästi Suomessa pelaaminen kiinnostanut, kun kielikin on niin vaikea. Toivottavasti Helsingborgin ukot onnistuisivat kumoamaan tätä pelkoa Suomeen. Salibandyliigan joukkueille on myös mietinnän paikka, miten paljon kannattaa uhrata energiaa ja resursseja värväämiseen ja minkätasoisiin pelaajiin. Suomen etuna on jo se, että esimerkiksi Jan Binggelin tasoa olevia pelaajia löytyy tarjolle omastakin maasta.

  6. Veli-Matti kirjoitti:

    Kivilehdon Tommi on kyllä selkeä profiilipelaaja koko liigassa, muutama muukin kova nimi suomalaisista löytyy, esim. Mikael Lax ja Lauri Kapanen.

  7. Sveitsi kirjoitti:

    Vähälle huomiolle on jäänyt, että Otto Moilanen siirtyy valmennusportaasta taas areenalle. Viime kaudella Lok Reinachin coach, tulevalla Zürich Grasshoppersien cena. Ja Kapanen kaveriksi.

  8. Sveitsi_II kirjoitti:

    Sveitsissähän oli ulkomaalaispelaajien rajoitus vielä noin kuutisen vuotta sitten. Se ei toiminut (NLA joukkueet halusivat rajoituksen pois) joten enään ei rajoiteta. (Ja onhan se tasokin noussut sen jälkeen, toki myös uusien tuulien puhallettua valmennuspuolella)

    Yksi syy ulkomaalaisten värväämiseen on se että omat pohjat eivät hirveän vanhaksi (poikkeuksia lukuunottamatta) jatka ’vakavaa’ salibandyuraansa. Tämä taas johtuu että jossain vaiheessa työuraan pitää keskittyä ja kun teet töitä 07:30 – 18:00 vähintään (plus työmatkat), ei reeneihin hirveästi jää motivaatiota/aikaa…

  9. Sveitsi_III kirjoitti:

    Aiheeseen liittyen sveitsiläisen salibandy-lehden kansi:

    http://unihockey.ch/cgi-bin/bildanzeige.pl?n&13570

Kommentoi