Tagi: salibandy

Jatkoaikatuuletusten puolesta

Koostin täksi viikoksi iltapuhteena Urheilusanomille miesten Salibandyliigan päävalmentajien kyselyn ajankohtaisista aiheista: superfinaalista, pistelaskusta ja joukkuemäärästä.

Enemmistö valmentajista (9/14) kannatti nykyistä 14 joukkueen liigaa. Tampereen liigapalaverista ja Salibandyliiton puheenjohtaja Ismo Haaponiemen haastattelusta välittyi sellainen tunnelma, ettei joukkuemäärää olla vähentämässä.

Yksittäinen finaali markkinointimallia ”super” pelataan nykyisellä päätöksellä tämän kevään jälkeen varmuudella vielä ainakin kerran. Suurin osa liigavalmentajista (11/14) ei vieläkään lämmennyt finaalisarjan poistolle. Valmentajat vastasivat finaalisarjan puolesta vahvasti urheilullisuuden kautta.

On eri asia mitata tapahtuman onnistumista yleisömäärällä, mediahuomiolla, taloudellisilla mittareilla, draamalla, tunnelmalla tai ihan jollain muulla. Tämän vuoden tapahtuman kokemuksilla on jatkon kannalta erittäin tärkeä merkitys. Nykyinen malli on taloudellisesti riskialtis, kun suurin kiinnostus lipun ostamiseen tapahtuu lähellä tapahtumaa.

Kaikista jyrkimmin esille nousi nykyinen runkosarjan pistelasku, jossa voitosta saa kaksi pistettä niin varsinaisella peliajalla kuin jatkoajallakin. Jatkoaikatappiosta ei saa pistettäkään ja pistejako jatkoajan jälkeen on mahdollinen, kuten 80-luvun lapsille on nuorena opetettu.

Liigavalmentajista nykyistä mallia kannatti vain liiganousija Steelersin pääkäskijä Jussi Sihvonen. Kaksitoista valmentajaa haluaisi ratkoa jatkoajan jälkeisen tasatilanteen rangaistuslaukauksilla.

Jatkossa Salibandyliigassa nähdään suurella todennäköisyydellä kolmen pisteen voittoja varsinaisella peliajalla, piste jatkoaikatappiosta ja rankkarit päälle. Salibandyliiton Haaponiemi vastasi, että se voi olla mahdollista jo ensi kaudella.

Muutamat liigavalmentajat olivat huolissaan nykyisestä jatkoajan kyttäilystä. Ehkä on parempi siirtää se varsinaisen peliajan lopulle yhden pisteen metsästykseen, jotta jatkoajalla voi vetää urku auki piste plakkarissa. Vahvasti näyttää siltä että taistelu säälipisteiden ylivaltaa vastaan on salibandyssa hävitty, kuten Mika Hilska Avokatsomossa kirjoitti.

Voiko peli päättyä tasan, vai onko nykymallilla katsojienkin suurin huoli jatkoajan kyttäily? ”Olympiamallilla” 4vs4 voisi olla jatkoajalla käyttöä.

Toivottavasti löytyisi ratkaisu, joka ei toisi joissain muissa lajeissa nähtyjä rankkarivoiton jälkeisiä löntystelyjä kentälle tunteikkaiden tupla tai kuitti -jatkoaikatuuletusten sijaan.

Ihan Superfinaalissa

Tänään leikitään vaihteeksi kauan odotettu kokonainen päivä toimittajaa miesten ja naisten salibandyn Superfinaaleissa Hartwall Arenalla.

Jo naisten finaalin avauserässä nähtiin salibandyhistorian ensimmäinen videotarkistus. Ei maalia. Avauserän tunnelmia tekstimuodossa Pääkallo.fi-sivustolla.

Toisessa erässä koko ajan täyttyvää hallia kohahdutti Nina Rantalan valitettava loukkaantuminen. Toisen erän tunnelmat täältä.

Päivän ensimmäisten tuntien kolmas juttu miesten finaalin kokoonpanoista löytyy tästä.

Tästä se lähtee.

Vuoden parhaat pelit

Hengeltään vuoden 2015 parhaat pelit osuivat kohdalle vuoden viimeisinä päivinä. Nykyisin Divarissa pelaavan Erä Akatemian entisten pelaajien perinteisissä (= toinen kerta) joulusählyissä oli yli 40 innokasta osallistujaa.

Melkein kaikki ilmoittautuivat mukaan vain noin vuorokauden sisällä yhden järjestäjän satunnaisen Facebook-kutsun lähettämisestä. Ison suosion myötä ensi kerralla pitänee miettiä yhden ottelun sijaan jotain turnausmuotoa.

Sinisen joukkueen valitsijakapteenina itse peli päättyi 4-5-tappioon, vaikka ensimmäiset jopa liigatason kiinnitykset Petri Ikonen (nykyisin Erä), Ville Mäenpää (Erä Akatemia), Teemu Venäläinen (Indians), Aapo Kakkola (Erä Akatemia) ja Lauri Westerholm (Indians) antoivat mielestäni luvan odottaa jotain aivan muuta.

Tapahtumaan ilmoittautuneiden ex-akatemialaisten draftaamisessa oli omat pohdintansa, mutta kaikista tärkeimpänä oli kuitenkin vanhojen pelikavereiden näkeminen kerran vuodessa saunomisella ryyditettynä. Näkyvimmät pelaajat palkittiin kieli poskella, totta kai.

Ilman tällaisia tapahtumia nykyisen nuorentuneen joukkueen pelaajat jäisivät varsin tuntemattomiksi. Koolla oli myös paljon potentiaalisia katsojia nykyisen joukkueen peleihin.

Moni joukkue vastaavia pelejä jo säännöllisesti pelaakin. Tämä on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen ja helposti järjestettävissä oleva tapahtuma kaikille muillekin joukkueille lajista ja sarjatasosta riippumatta.

Erä Akatemia joulu 2015

Yksi ura päätökseen

Urheilukausien päättymiset aiheuttavat aina erityistä pohdittavaa. Jollain on tyhjä olo, toisella ennen ottelua liian täysi. Takki on ollut auki, jollain visusti kiinni.

Salibandyssa yksi pitkistä urista päättyi Pasilassa SSV:n ja Tapanilan Erän väliseen pronssiotteluun. Liigaa pelaa ensi kaudella taas yksi kokenut pelaaja vähemmän. Muutama muu kertoi vielä pohtivansa lopullista päätöstä.

Yksitoista kautta Salibandyliigassa pelannut Jani Helenius kertasi Pasilan Urheilutalon matolla tunteikkaasti pelanneensa uransa viimeisen ottelun.

– Olen saanut lajilta paljon, hienoja ystäviä ja muuta, Helenius herkistyi.

– Fiilikset ennen peliä olivat kaksijakoiset. Hallille oli erittäin spesiaalia tulla, kun tuntee paljon väkeä molemmista joukkueista, Helenius pohti.

SSV:n valmentaja Markus Huhtimo tiivisti osuvasti:

– Pelimiehiä ei ole liikaa ja hän on yksi niistä.

Haastattelu kokonaisuudessaan Pääkallo.fi-sivustolla.

SSV-hyökkääjä päätti mittavan uransa pronssiotteluun: ”Olen saanut lajilta paljon”

Vuoden salibandyhetki

Joulukuun Göteborgin MM-kisojen kuvia selatessa tulin pohtineeksi vuoden 2014 mieleenpainuvinta salibandyhetkeä.

Kuten Urheilusanomiin jo vuoden lopussa kirjoitin, niin parhaiten mieleeni on jäänyt Tero Tiitun ja Mika Kohosen halaus Ruotsille niukasti hävityn MM-finaalin jälkeen.

Vaikka he eivät itse sitä ääneen sanoneetkaan, niin yhteensä peräti 305 maaottelun kaksikko nähtiin MM-kisoissa samassa kentällisessä mahdollisesti viimeistä kertaa.

Turnausta tutun ammattimaisesti medialle purkaessa Tiitun silmänurkka kostui, ja Kohosen käsi tarttui spontaanisti pitkäaikaisen ystävänsä olalle.

Karvaan 2-3-tappion jälkeen Suomen kaikkien aikojen kokenein maajoukkueduo tuki toisiaan ihailtavalla tavalla.

Tero Tiitu ja Mika Kohonen.

Tero Tiitu ja Mika Kohonen.

Ihan finaalissa

Suomi on MM-finaalissa. Tshekki nurin välierässä 6-3. Mukavasti suomalaisia hallissa. Ehkä kymmenen metriä pääsee kävelemään ennen kuin joku vetää hihasta.

Suomen välierässä vajaat 9000 katsojaa. Tätä kirjoittaessa käytävillä ja kisatorilla odotellaan välierää Ruotsi-Sveitsi. Hyvä pöhinä, huomisesta MM-finaalista tulee huikea näytelmä.

Eero Kosonen siirsi pelin jälkeen heti katseensa jo huomiseen MM-finaaliin. Onpahan kivaa paiskia vaihteeksi isolla porukalla juttuja kehiin (www.paakallo.fi).

Eero Kosonen

Eero Kosonen

Eläkeläiset reissussa

Helsinki-Vantaan lentokentällä ei näkynyt niin paljon sinivalkoisiin pukeutuneita faneja kuin koripallon tai lentopallon MM-kisojen alla.

Yksittäisiä liigapelaajia siellä täällä, muutamia junioripelaajia ja jokunen Suomi-paita. Lauantaiaamunakin toki Suomen iltapäivän välierään ehtii.

Työviikon päätteeksi päädyin keskustelemaan entisten liigatuomareiden kanssa, joiden mukaan ”eläkeläiset ovat lähteneet reissuun”. Tämä kaksikko muuten vihelsi Göteborgissa, kun Suomi voitti ensimmäistä kertaa opiskelijoiden maailmanmestaruuden.

Salibandyn MM-kisoissa liian tasaisia otteluita

MM-kisojen aikaan salibandy on perinteisesti kerännyt lajia vähätteleviä kommentteja arvokisojen murskatulosten varjolla.

Tätä kirjoittaessa Göteborgin MM-kisojen alkusarja on takana. Suomesta käsin seurattuna pelit kisoissa ovat olleet yllättävänkin tasaisia. Iso kiitos kuuluu uudelle ja mielestäni hyvin toimivalle sarjajärjestelmälle ja kärkikaksikkoa heikompien maiden kehittymiselle.

Parhaiden maiden tiivistäminen neljän lohkon sijaan kahteen parempaan lohkoon on poistanut 30-0-pelit. Muutenkin turnauksessa on nähty Suomen mitalinkiiltoista tulevaisuutta ajatellen tasaisempia pelejä kuin koskaan. Tätä eivät ole kaikki noteeranneet.

Tätäkin silmällä pitäen lähden työviikon päätteeksi kovalla innolla seuraamaan paikan päälle MM-kisahuumaa.

MM-kisojen tasaisuudesta kirjoittamani kommentti on luettavissa kokonaisuudessaan Pääkallo.fi:n blogissa.

MM-kisat käyntiin

Mika Kohonen.

Mika Kohonen.

Jokainen Urheilusanomien Harri Pirisen kirjoittaman kahdeksan sivun koskettavan henkilökuvan Mika Kohosesta lukenut todennäköisesti ymmärtää, miten huima suoritus Kohosen nousu masennuksen jäljiltä ja 37-vuotiaana MM-joukkueeseen on.

Viidesti maailman parhaaksi pelaajaksi valittu Kohonen on ollut MM-kisojen alla paljon esillä kaukalon ulkopuolisista asioista. Göteborgissa käynnistyneet MM-kisat ovat hänelle jo peräti yhdeksännet.

Mennään kuitenkin pelillisiin asioihin. Kohosen peluutuksesta kirjoittamani kommentti on luettavissa kokonaisuudessaan Pääkallo.fi:ssä, jonne myös MM-viikon satunnaiset huomiot tällä kertaa keskittyvät.

Kommentti: Mika Kohosen peluutus (Pääkallo.fi)

Kohti salibandyn MM-kisoja

Salibandyn MM-kisat ovat kohta taas täällä. Tai ei ihan täällä, mutta Göteborgissa. Kahdessa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon aina taustoista lähtien.

Muistan kun hahmottelin vielä silloiselta lehtinimeltään Veikkaajalle tämän vuoden MM-kisojen joukkuetta kaksi vuotta etukäteen. Ei ollut ihan helppo homma, vaikka olen lajia parisenkymmentä vuotta aktiivisesti seurannutkin.

Mika Kaltala oli hieman aiemmin valittu Salibandyliiton puheenjohtajaksi oltuaan ainoana ehdokkaana. Nyt hän jo jättää puheenjohtajuuden. Maajoukkueen tulevaisuus oli valmennusta myöten hämärän peitossa, kuten myös suuri osa lajin viimeisen kahden vuoden uudistuksista.

Bloggaan edelleen satunnaisesti salibandyn verkkolehti Pääkallo.fi:lle. Uusin blogiteksti siellä käsittelee tätä muisteloa.

Pääkallo.fi:n blogi: Kahden vuoden dilemma