Tagi: salibandy

25000 merkin jälkiviisasteluun

Tätä kirjoittaessa Salibandyliigaa on takana kolmesta kuuteen ottelua per joukkue. Nyt on hyvä hetki palata Urheilusanomille ennen kauden alkua tekemääni joukkueanalyysiin. Aukeaman pakettiin lähti tekstiä lähes 25000 merkin verran. Ilta- ja yöpohdinnat olivat jälleen kerran pitkiä – kuten kirjoittajakin.

Happeen sija-arviosta käytiin toimituksen väen kesken keskustelua muun muassa jyväskyläläisiä Oilersiin vertaamalla. Lopulta Happee asemoitui yhteistuumin sijalle kaksi. Suurimmaksi mestarisuosikiksi nostamani SPV on hävinnyt tähän mennessä vain yhden pelin, kotonaan Erälle. Liigan puolivälin paikkeille ennakoitu Koovee johtaa tällä hetkellä sarjaa, mutta alkukaudesta se ei ole kohdannut kärkijoukkueista kuin Happeen, jolle se hävisi rumin lukemin.

On mielenkiintoista nähdä, miten Happeen kausi etenee Champions Cupin 0-12 finaalipettymyksen jälkeen. Pitää muistaa, että turnauksessa oli joukkueelle myös paljon hyvää Wiler-välierävoitosta lähtien.

Pääkaupunkiseudun joukkueista Erä ja Oilers ovat pelanneet ailahdellen, mikä näkyi joukkueiden keskinäisessä ottelussakin Vantaalla. Molempien potentiaali on huima, ja ne ovat varmasti loppukaudesta vaikeasti lyötävissä. Keskikastissa TPS ja NST ovat ottaneet mukavasti pisteitä ja ovat nousemassa jopa ennakkoa paremmille sijoille.

Alkukauden isoin pettymys on ollut Josba. Indiansillakin on kasassa tässä vaiheessa vasta yksi voitto, mutta kovin suuria johtopäätöksiä pudotuspelimahdollisuuksien suhteen ei vielä voi vetää.

Kausi on kuitenkin pitkä. Meni syteen tai saveen, tässä vielä tänne blogiinkiin ennakon joukkueet oikeassa järjestyksessä kauden jälkeiseen jälkiviisasteluun.

Urheilusanomien ennakko kaudelle 2014-15:

1. SPV
2. Happee
3. Oilers
4. Classic
5. SSV
6. Erä
7. Indians
8. Koovee
- – – – – -
9. Josba
10. SalBa
- – – – – -
11. NST
12. OLS
13. TPS
14. Nokia

Ympyrä sulkeutui

Siitä on 21 vuotta, kun pidin edellisen kerran nappulakenkiä jalassa. Jalkapallo sai silloin jäädä, kun outo sählystä jalostunut laji nimeltä salibandy vei mukanaan.

Matkalle mahtuu paljon kaikenlaista. Tänään futisympyrä sulkeutui. Brasilian MM-kisojen ja työpaikan tulevan EM-turnauksen innostamana kävin ostamassa nappikset.

Kaikki on melkein niin kuin parikymmentä vuotta sitten.

Maailmanmestarit vuosimallia 2008

Blogitekstiä pukkaa vaihteeksi myös Pääkallo.fi:n sivuille.

SSV:n maajoukkuetähdet Saku Lehti ja Harri Forsten lopettivat mittavat salibandyuransa keväällä päättyneeseen kauteen.

Nyt kun Tero Tiitukin vahvisti pysyvänsä Ruotsissa, käyvät Suomeen miesten ensimmäisen salibandyn MM-kullan tuoneen joukkueen pelaajat Salibandyliigassa vähiin.

Lisää muisteloa Tshekissä ikimuistoisesti joulukuussa 2008 MM-kultaa juhlineen maajoukkueen pelaajien nykymeiningeistä Pääkallo.fi:n alaisessa blogissani.

Uutta kautta mielenkiinnolla odotellessa.

Ne ensimmäiset maailmanmestarit

Vuoden parhaat salibandytekstit

Jalkapallon MM-kisojen Brasilia-Meksiko-ottelun puoliajalla käteen osui lehtipinosta Salibandyliigan ensimmäisten finaalien aikaan ilmestynyt Urheilusanomat.

Kotilaisten veljesten tarinaa kertovaa juttua lukiessa tulin pohtineeksi päättyneen kauden parhaita salibandyjuttuja.

Harri Pirisen kirjoittama Kotilaisen veljesten puhutteleva tarina on ainakin minun mielestäni parhaiden joukossa.

Myös Juha Kauppisen Pääkallo.fi:n Vieraskynään kirjoittama teksti ”Häviämisen taito” tulee mieleen.

Lukemisen arvoisia tekstejä myös salibandya seuraamattomille.

Olympialaiset ohi, elämä jatkuu

On ihan hyvä, että suosikkilajiani salibandya ei nähty olympialaisissa. Olympialaisten tuoman monen muun lajin yliannostuksen jälkeen salibandya oli erittäin miellyttävää seurata paikan päällä.

Oilers kukisti Tapiolan Urheilutalolla Happeen viihdyttävässä pelissä 8-5. Lisää ottelun tunnelmista tällä kertaa Pääkallo.fi:n alaisuudessa olevan blogin kirjoituksessa.

Elämää on Sotshin kisojen jälkeenkin. Kai.

Pääkallo.fi:n blogi: Elämää on olympialaisten jälkeenkin

@Tirsamaa

Tatu Väänänen Suomen paras 2013

Mitä yhteistä on eilisen Hesarilla ja Tatu Väänäsen valinnalla salibandyvuoden 2013 parhaaksi? Molemmat löysivät tiensä oikeaan osoitteeseen.

Vuonna 2013 valintaan ei tarvinnut vetäistä edes Maamme-laulua ennen MM-kisojen Venäjä-ottelua. Mikrofoniin ja ilman säestystä. Käsittämätön suoritus muuten edellisvuonna sekin.

Kovaa on Väänäsen seura vuoden parhaiden osalta Ylen sivuilla: Kimi Räikkönen, Tuukka Rask, Niklas Moisander, Andreas Romar, Tero Pitkämäki ynnä muut.

Tämän vuoden lopulla haetaan sitten taas uusia salibandysankareita ja sankaritekoja Göteborgista.

Mestarit muistetaan.

Salibandylehti loppuu

Salibandyliitto on julkaissut reilut 24 vuotta lisenssipelaajille postitettavaa Salibandylehteä. Itsekin olen ollut viime vuodet yksi sen aktiivisista kirjoittajista.

Nyt lehden julkaiseminen ainakin paperisena loppuu. Vuodessa se tarkoittaa tiettävästi noin 170.000 euron säästöjä, mikä selviää tästä uutisesta.

Tätä taustaa vasten lehden lakkauttaminen on sinänsä ymmärrettävää.

Viimeiset tekstit lopetettavaan paperilehteen on jo lähetetty ja on aika muistella lehden nostalgiapaloja.

Bloggaus aiheesta Pääkallo.fi:n blogissa:
Salibandylehden nostalgiapaloja

74 kiloa

Ei, se ei ole minun painoni.

74 kiloa viittaa tässä tapauksessa lukuna 74000:een ja Ylen kauden ensimmäisen Salibandyliigan televisio-ottelun SSV-Happee katsojamäärään kotisohvilla.

Onko 74000 katsojaa tv-vastaanottimien ääressä paljon vai vähän?

Tästä pohdintaa salibandysivusto Pääkallo.fi:n blogissani.

Tulevalla viikolla jatketaan sitten jälleen Urheilusanomien salibandytekstien parissa. Merkkimäärissä tilaa on tullut mukavasti muutama kilo jokaisessa lehdessä.

#MihalleSponsori

Kakkosdivarissa salibandya pelaava toimittaja Tuomo ”Miha” Reponen kyseli Twitterissä sponsoreita mielenkiintoiselta kuulostaneeseen projektiin.

Oli pakko lähteä mukaan 20 eurolla. Se ei ehkä tunnu kummankaan kukkarossa, mutta on erittäin mielenkiintoista seurata miten projekti etenee. Kasassa on hienosti nyt jo yli 20 tukijaa.

Myös Mika Hilska on kirjoittanut aiheesta pariin otteeseen Avokatsomossa täällä ja täällä.

Itseäni lenkkipolulle potkiakseni lupasin lisäksi maksaa kauden jälkeen euron per jokainen kakkosdivarin runkosarjassa meikäläistä enemmän tehty tehopiste, Miha Pyöveleissä ja minä Erä Akatemiassa. Loukkaantumisten varalta sovimme, että ehdot täyttyvät, kun 13 peliä on täynnä.

Vielä mielenkiintoisempaa hommasta tulisi, jos joukkueemme pelaisivat samoissa lohkoissa. Näin on esimerkiksi Reposen ja Loimaan Leiskun Daniel Rantasen kohdalla.

Laskeskelin, että ainakaan sataa euroa enempää lysti ei tulisi maksamaan. Se taitaa olla maksimimäärä pinnoja, minkä Reponen voi sarjassa mättää. Henkilökohtaisesti en taida pystyä viime kaudella moneen otteeseen itseänikin hämmästyttäneeseen tahtiin enää ikinä (70). Vaikka Miha jäisi mainitusta maksimitahdista, niin kauden jälkeen taitaa olla realistista odotella sellaista 50 euron lisälaskua.

Se ei ole paha hinta koko kaudesta. Yhtään bloggausta ei vielä ole tullut julki, mutta salibandykirjoittajia ei ole viime aikoina ollut liikaa. ”Sponsorina” voi aina vaatia sisältöä.

@Tirsamaa

Mestaruustarina kuin kirja

Salibandyliigan pudotuspelit olivat ja menivät. Puolivälieräsarjat olivat huimia trillereitä jatkoaikoineen, kun kolme paria neljästä venyi vielä viidensiin peleihin.

Urheilua seuraava tuntuu toivovan aina muovimaton baletissakin viidensiä pelejä, jatkoaikoja ja dramaattisia ratkaisuja.

Tällä kertaa finaalisarja SPV-SSV jäi jollain tapaa pliisuksi. Tunnetta ei löytynyt viime kauden tapaan. En tiedä oliko syynä se, että joukkueet kohtasivat finaalisarjassa jo kolmannen kerran peräkkäin, vai todella se SPV:n mainostettu ylivoimaisuus.

Toisen finaalin jälkeen SPV:n Mikko Kohonen sentään yritti vähän herättää sarjaa henkiin nimittelemällä SSV:n pelaajia nipistelijöiksi. Kokeneet koutsit Mika Ahonen ja Tommy Koponen eivät kuitenkaan tähän leikkiin lähteneet. Katsojan sen sijaan piti pari kertaa nipistää itseään huomatakseen, että on peliä seuratessaan hereillä.

SSV:llä oli toisessa pelissä sukat ja saumat viedä finaalisarja pitkäksi, mutta SPV-veskari Jarno Ihme oli eri mieltä. Huikea seppä, ja mikä hienointa, entinen pesäpalloilija. Saku Lehden ja Riku Kekkosen loukkaantumiset välieräsarjassa osoittautuivat SSV:lle kohtalokkaiksi, vaikka paikkaajat Henri Lehtosen johdolla onnistuivatkin kelvollisesti.

En kirjoita tunnelmallisesta kauden kliimaksista myöskään sen takia, koska tämä kevät oli muutaman vuoden tauon jälkeen sellainen, jolloin en nähnyt pytynnostoa paikan päällä.

Vertailun vuoksi, viime kevään tunnelmalliseen kauden kliimaksiin voi palata tästä blogijutusta.

Onneksi jääkiekon SM-liigan mestaruusjuhlinta paikkasi kotisohvallekin kivunneella fiiliksellään salibandykauden päätöksen.

Ehkä mestarin pitäisi aina olla ensimmäistä kertaa juhliva tai sitten 35 vuoden välein voittava ”yllättäjä”, joka kietoo henkilökuvillaan mestaruustarinan kuin jännäksi, mielenkiintoiseksi ja tunteikkaaksi kirjaksi.